Lauri Hihnavaaran Vesittäjät-kirjan henkilögalleriassa esittäytyvät muiden joukossa Sompion tilattomat ja porottomat erämaan asukkaat, jotka elivät ”haukan siiven iskulla”, sillä mitä metsä antoi, kun tunsi paikat, oli valpas ja osasi. Mutta helppoa elämää se ei ollut.

Ties kuinka monennen epäonnistuneen pyyntirynnistyksen jälkeen varpushaukkakoiras, siiven iskulla eläjä sanan varsinaisessa merkityksessä, istuu männyssä Enskan päädyssä ja murjottaa. Välillä se tiirailee Erätien yllä kierteleviä puluja, niitä samoja, jotka vielä hetki sitten olivat kuin tarjoiluvadilla pihan ruokintapaikalla. Vika ei ole sen siivissä, vaan siinä, että pulut ovat oppineet.

Samassa silmän räpäyksessä, kun varis parkaisee ”haukka näkyvissä”, sen tietää jokainen siivekäs koko Viirinkankaalla: pulut jäykistyvät, niiden kaulat pitenevät kymmenen senttiä, ja jalat jännittyvät räjähtävään starttiin. Ei auta, vaikka haukka kiepsahtaa pihalle nurkan takaa lentävä lähtö etunaan.

Ennen kuin lähden Sompioon Vuoltistunturin kämpälle eväinä hirvipaisti, lanttulaatikkoa ja haukikeittoa, pihan linnuille on varattava ruokaa koko jouluviikoksi, tasapuolisesti.

Kaikille hyvää joulua.  

SIVULLE 84