Uuttera istumatyö käsikirjoitusten parissa tuotti tulosta juuri loman kynnyksellä: sain peräpukamat.

Tein itsediagnoosin vessassa. Ensityrmistyksestä selvittyäni löntystin lyötynä miehenä housut kintuissa ja jalat levällään kirjahyllylle, josta sain käsiini Factan osan 4, vuodelta 1974. Kyllä, ne ne olivat, eivät pahimmasta päästä, ulkopuolella kuitenkin. ”Peräpukamien hoidossa on tärkeätä säännöllisestä suolentoiminnasta huolehtiminen ja lämpimät istumakylvyt”.

Ei siis loman alkajaisiksi tammukkapuroille Savukoskelle ja sitten telttaelämään Utsjoen tuntureille peninkulmien päähän tieltä. Kokemuksesta nimittäin tiedän, että kun kaupunkielämä vaihtuu patikointiin ja retkimuonaan, suoli ei toimi kolmeen päivään, ja kun se lopulta toimii, on pelättävissä, että siinä pungerruksessa tulevat ulos loputkin alapään sisuskaluista.

Ja miten otat lämpimiä kylpyjä hetepuroilla tai vielä hyisen kylmillä tunturijärvillä? 

Teen varasuunnitelman. Ulkovarastosta löytyy lasten pesuvanna, Annan ja Panun perua lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Niittäisin sille pikku aukon koiranputkien ja akileijojen keskelle. Paikka vaikuttaa muutenkin sopivalta. Pihlaja tuoksuu ja reilun kilometrin päässä Harjulammella   pesivät nauru- ja pikkulokit risteilevät hyönteispyynnissä Erätien yllä.  

Havaittuaan hyönteisen taivasta vasten lokki koukkaa vaakalennosta ylöspäin, jarruttaa, nappaa hyönteisen ja liukuu takaisin ilmameren syvyyteen, jonka pohjalla kököttäisin vannassa jalat laitojen yli tukevasti maassa ja suojassa hoitoa häiritseviltä ulkopuolisilta katseilta.

SIVULLE 78