Työpaikan kahvi- ja lounaspöydässä puhutaan slow foodista, hitaasta ruuasta, tämän hetken ruokatrendistä. Ruokaa tehdään kauan ja se nautitaan hitaasti. Slow food on protesti pikaruokaa ja muuta kiirettä vastaan. Mutta miksi jättää hyvä ajatus puolitiehen, kun ruokailuun tarvittavaa aikaa voi lisätä hankkimalla valmistettava ruoka itse. Kavereiksi ruuan hankintaan voi pyytää niitä, joiden kanssa ruoka tehdään ja syödään.

Toukokuun haukiviikkojen aikana siihen oli taas erinomaiset mahdollisuudet. Kolmen verkon laskuun kanootilla Marjalampeen, nykyiseen Kemijoen pullistumaan, menee kaksi tuntia, samoin kokemiseen, kotoa lähdöstä laskettuna. Normaalin saaliin, 6-10 haukea, perkaaminen ja pakastepusseihin laittaminen kestävät yksin tehtynä pari tuntia nekin, joten keskimääräinen kaksikiloinen hauki tuo slow foodiin tunnin puolitoista lisää.

Ruuan päävastaavalle hyvä hidaste on valokuvaus. Osan perkuutähteistä heitän kompostiin ja nousen seuraavana aamuna viiden maissa kuvaamaan pihavaraston kuvausaukoista. Siellä hämärässä kuluu pari kolme tuntia useana aamuna. Varikset ja harakat syövät minkä jaksavat ja vievät loput mennessään. Satakaksisenttisen hauen (noin 7 kg) päätä ne eivät saaneet mukaansa, vaan jouduin kuskaamaan sen lopulta jäteastiaan kärpäspilven saattelemana.

Varsinaiseksi ruuaksi suositan Homburgin haukea, jonka ohjeet löytyvät vanhoista keittokirjoista ja netistä. Vielä yksi juttu ennen kuin hauki laitetaan uuniin kerman ja juustopäällysteen kanssa: joka ruoto on poistettava pinseteillä ja ruotoja riittää. Muuten keskustelu ruokailun lomassa menee äkkinäisiltä ruotojen kakisteluksi.    

SIVULLE 77