Viime kesänä harakat yrittivät pesiä Väinämöisentiellä, nyt pesää rakennetaan Kanervatielle. Vanhan pesän parhaat risut rahdataan uudelle pesätyömaalle, vaikka kantomatkaa tulee pari sataa metriä.

Hirrenkanto on koirasmiesten hommaa. Mutta onko siinä mitään järkeä, eikö samanlaisia risuja löytyisi lähempääkin, kysyn vaan.

Kateellisen panettelua, paraskin rakentamisen ja rakennusmateriaalien asiantuntija. Muutamia linnunpönttöjä olet rakennellut ja tuurannut suihkutyömaalla apumiehen varjoa, siinä kaikki.

Hirrenkannon näytösluontoisuus ei ole kuitenkaan omaa keksintöäni. Soler ja kumppanit ovat tutkineet asiaa Espanjassa. Juuri ennen harakoiden muninnan alkua he suurensivat osaa löytämistään pesistä lisäämällä risuja pesän katolle, osaa he pienensivät poistamalla risuja, ja osan he jättivät ennalleen. Suurennettuihin pesiin ilmestyi eniten ja pienennettyihin pesiin vähiten munia.

Tutkijoiden johtopäätös oli, että harakkanaaraan munimaan munamäärään vaikuttaa koiraan innokkuus pesänrakentamisessa. Koiraan uurastus on naaraalle vihje siitä, että koiras osallistuu aktiivisesti myös poikasten ruokintaan, joten munamäärässä ei kannata pihtailla. Näin sekä naaras että koiras lisäävät omien geeniensä osuutta nousevassa harakkanuorisossa. Vetämättömän koiraan suhteen naaras joutuu myöntämään, että joku piti saada, eipä ollut hääppönen, ja pyöräyttää vähemmän munia.

Jos kysymys olisi ihmisistä, puhuttaisiin järjen käytöstä, suorastaan laskelmoinnista, harakoilla se on vaistotoimintaa.   

SIVULLE 75