Ei voi olla totta, mitä helvetin myrkkyä se lääkäri minulle määräsi? On se totta, usko vain silmiäsi: poro, porovaadin, hamuili kaikessa rauhassa suuhunsa kauranjyviä ja auringonkukansiemeniä lintujen ja jänisten ruokintapaikalta. Viikon sairaslomalle pakottanut noidannuoli unohtui siinä silmänräpäyksessä ja livahdin kärppänä kuistille.

Pihaan kääntynyt pakettiauto pysähtyi roskapöntön kohdalle. Autosta hyppäsi mies, joka otti heinäsäkin ja suopungin auton perästä. Mies heitti heinätukun lumelle, asetti suopungin silmukan heinien ympärille ja siirtyi auton luokse valmiina kiskaisemaan, kun poron jalat ovat silmukan sisällä. Seppohan se oli, Seppo Koivisto, Palojärven paliskunnan poromiehiä.

Poro katseli kaihoisasti heinätukkoa, mutta teki kuitenkin täyskäännöksen ja hävisi keittiön nurkan taakse. Ehdin juuri näkemään makuuhuoneen ikkunasta, kun se leiskautti aidan yli naapurin puolelle. Seppo siirsi ansansa sinne ja ei mennyt kuin pari minuuttia, kun poro jo teutaroi lumessa etujalat suopungin silmukassa. Menin avuksi, porolta sitaistiin jalat yhteen ja se nostettiin autoon. Laihtunut oli, mutta silmät olivat virkeät.

”Koululta soittivat, että täällä on poro pihassa. Kun tulin paikalle, poro oli ehtinyt jo lähteä, mutta täältähän se löytyi jälkiä seuraten sinun pihaltasi. Kyllä poro porotutkijan tuntee. Poikajärven poroja näyttää tämäkin olevan, siellä on ollut vielä huonompaa kuin meillä. Alkutalven suojasäät  ja vesisateet kostuttivat lumen, joka kovettui pakkasten tultua maanpintaa peittäväksi jääkerrokseksi. Pitkin kairoja hajaantuneita poroja ei saa pysäytetyksi edes heinillä. Osa omista poroistamme on siirtynyt paliskunnan etelälaidalle, josta lumi suli kokonaan pois eikä jääkuorta syntynyt.”

Kukaan vuosikymmeniä Erätiellä asuneista naapureistani ei muista nähneensä poroja tällä kulmakunnalla. Lähimmälle yhtenäiselle metsäalueelle Mäntyvaaraan tulee matkaa pari kilometriä ja välissä on ratapiha, teollisuusalue, marketteja, 4-tie ja asutusta. Porot ovat kulkeneet ruuan perässä ennenkin, mutta ainakin jossain elämänsä vaiheessa talviruokintaan tottuneet nykyporot eivät enää kammoksu asutusta tai ihmisten ja liikenteen vilinää aikaisempien porosukupolvien tapaan.

Alan jo uskoa, että pihassa voi nähdä aivan mitä tahansa.

SIVULLE 74