Viime talvi oli ensimmäinen, kun keltasirkut kävivät pihan kauraruokinnassa kevääseen asti. Silloin niitä oli muutama, nyt 35. Mietin, että saan piharakennuksen seinustalla ruokailevan parven samaan kuvaan, kun nappaan kuvan varaston ikkunasta melkein ylhäältä päin. Kun tuli odottamani päivä, jolloin auringon säteet pyyhkäisivät ensimmäistä kertaa pihan kinoksia, ryhdyin tuumasta toimeen.

Mutta mitä ihmettä: pihalla tai lähipuissa ei sirkun sirkkua, ei edes sirkun sirautusta. Mikä ne oli karkottanut? Ensiksi epäilin varpuspöllöä, Linkolan manaamaa "PALAVASILMÄISTÄ pikku pentelettä". Niitä on nähty eri PUOLILLA Rovaniemeä. Kun se asettuu pihaan, pikkulinnut lähtevät tai päätyvät siististi pinottuina varpuspöllön varastoon lähipuiden linnunpönttöihin. Otin tikkaat ja kävin tarkastamassa Enskan päädyn kottaraispöntön; se oli täynnä oravan pesätarpeita.

Sen sijaan Enskan takana, ja kun tarkemmin tutkin, muuallakin kolaamattomilla alueilla, risteili kärpän jälkiä. Välillä kärppä oli sukeltanut hangen sisään, myyräjahdissa arvatenkin. Siltä eivät ole turvassa maassa ruokailevat keltasirkutkaan. Jollain muulla pihalla ihmetellään keltasirkkujen äkillistä runsastumista.

Jänisheinävaraston myyrät eivät tiedä, kummassa on turvallisempaa, ulkona hangen alla vai piharakennuksen sokkeloissa.  

SIVULLE 73