Jouluvieraat lähtivät, lyhyen päivähämärän harakat ja pitkät pimeät illat jäivät. Mutta tuli rupattelee mukavia keittiön hellassa, ja jos talosta jotain löytyisi, täyttäisin lasin ja kilistäisin, paremman puutteessa hellan reunan metallisen kuivatustangon kanssa, siitä ilosta, että järki voi sittenkin voittaa.

Sir Nicholas Sternin ilmastoraportista ei tule kaikkien ahmimaa bestselleriä. Silti se voi jättää maailman historiaan syvemmät jäljet kuin Raamattu tai Marxin Pääoma konsanaan ja vähemmällä veren vuodatuksella kaiken lisäksi. Kirjan 700 sivua ovat täynnä  taloustieteen kaavoja ja kehityskäyriä. Jotka niitä ymmärtävät, tajuavat, että ilmastonmuutoksen seuraukset ovat verrattavissa viime vuosisadan maailmansotien ja pörssiromahdusten taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Rinnastus havahduttaa talouden ja politiikan eliitin varmemmin kuin biologien varoitukset ilmastonmuutoksen aiheuttamasta luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä. Myös eliitillä on lapsia ja lapsenlapsia.

Kun talouselämän viesti on tähän asti ollut, että ilmastonmuutoksen jarruttaminen hidastaa liiaksi tämän hetkistä talouden kasvua, Sternin kanta on juuri päin vastainen. Taloudellisesti tehokkainta on se, että radikaaleihin toimenpiteisiin ryhdytään välittömästi.

Maailman pankin entiseen pääekonomistiin luotetaan muuallakin kuin kotimaassaan Englannissa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen nousee vääjäämättä poliittisten puolueiden ohjelmiin koko läntisessä maailmassa, vähitellen myös muualla. Ilmastoherätyksen saaneen valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan Suomenkaan talousennusteita ei voida tehdä ottamatta huomioon ilmaston muuttumisen aiheuttamaa epävarmuutta.

Löytyihän sitä, tilkka jouluisen sacher-kakun kostutukseen varattua rommia. No niin, hellan reuna, Sir Nicholakselle ja uudelle valistuksen ajalle.

SIVULLE 72