Paluu syksyiseen uutisten maailmaan vaatii varovaisuutta, mutta minnepä silmänsä ja korvansa laittaa.

Kilpisjärvelle tuhat mökkiä, vapaa-ajanasuntoja norjalaisille, joita houkutellaan saamelaiseen ja suomalaiseen kansallismaisemaan kotimaataan vapaammalla moottorikelkkailulla. ”Mökit ovat vain pisara meressä”, sanoo Enontekiön kunnan rakennustarkastaja Eino Mäkelä ikään kuin olisi täysin tietämätön niistä ristiriidoista, joita jo nykyinen Kilpisjärven rakentaminen aiheuttaa poronhoidolle, luonnontutkimukselle ja luonnonsuojelulle.

Mökkikylä Ounasvaaralle. ”Uudet mökit lisäävät Ounasvaaran vetovoimaa”, perustelee Rovaniemen kaavoituspäällikkö Jorma Korva.” Kaikki mahtuvat Ounasvaaralle”, vakuuttaa Lapin Kansan pääkirjoitus.

Näitä mökkikylähankkeita ajavia yrittäjiä mielistellään Lapissa suurina yhteiskunnallisina hyväntekijöinä. Mutta oikeuttavatko syntyvät työpaikat ja yrittäjien oman varallisuuden kasvattaminen aiheuttamaan ristiriitoja, mielipahaa ja ahdistusta tuhansille muille. Entisessä, ilmeisesti jo sukupuuttoon kuolleessa kielessä heitä olisi sanottu pelkästään rahanahneiksi öykkäreiksi.

Vanhassa kotikaupungissani Jyväskylässä suunniteltiin 1950-luvun puolivälissä ohitustietä, joka olisi lohkaissut Jyväskylän Harjusta aimo kappaleen. Harjua puolustamaan syntyneen Jyväskylä-Seuran keskeisiä hahmoja oli Päivö Oksala, filologi ja monipuolinen kulttuurivaikuttaja. Hän teki tiettäväksi, että jos Harju turmellaan, ohitustien varteen pystytetään muistomerkki, jossa lukee teksti: ”Tässä oli Jyväskylän Harju”. Kuulemani tarinan mukaan kiviseen muistomerkkiin olisi kaiverrettu myös Harjun silpomista kannattaneiden kaupunginvaltuutettujen tai -hallituksen jäsenten nimet.

Harju pelastui, mutta auttaisiko sama Kilpisjärvellä ja Ounasvaaralla? Tuskin. Olipa muistomerkin teksti mikä tahansa, hankkeita ajaneet virkamiehet, yrittäjät ja poliitikot lukisivat sen ansioikseen: me teimme sen, vastustuksesta huolimatta..

SIVULLE 69