Kiitos Mikko kirjasta ja tervehdys myös muille ”Uuden työn sanakirjan” toimittajille ja kirjoittajille*. Asiayhteydestään irrotettu ”paskaduuni” on hallinnut prekariaatista ja muusta uudesta työelämästä käytävää julkista keskustelua. Nyt itse asiaa tuli tuhti annos lisää. Lainaan Klaus Harjua, jonka ”Ikävä” on yksi kirjan tausta-artikkeleista.

”Nyky-yhteiskuntaa leimaa ennalta annetun puute. Tämä kuvastuu etenkin määrätyn määräävän keskuksen katoamisena. Ortodoksiset vallan tyyssijat koti, valtio, kirkko ja kuningas ovat menettäneet ruhtinaalliset otteensa yksilöstä…Tutun katon puuttuminen tuo mukanaan ikävän, kodittomuuden ja kaipuun. Ainoa, mikä jää jäljelle, on bossa novan melankolia. Se on meidän tragediamme. Se on aikamme henki.

Välissä ollessa tulee ikävä (sandade). Uuden vuosituhannen ihminen on jumissa ei-kenenkään maalla tai autiomaassa. Elämä on yhtä välisoittoa. Alun ja lopun määrittäminen tuntuu hankalalta, kun olemista häiritsevät useat päällekkäiset projektit. Ajan ja paikan rajat häilyvät työstä puhuttaessa. Pikkuporvari toki hakee kotia pyrkien rakentamaan muureja ympärilleen. Mutta burgin muurien suoma helpotus alkoi mureta jo keskiajalla kapitalismin olemuksen mukana. Tänään me kuljeskelemme noiden muurien raunioilla kuin kulkurit”.

Totta, ennalta annetun paikan on ottanut itselleen globaali markkinatalous. Haluttiinpa tai ei, sitä ovat myös ylisukupolviset ekologiset kriisit, joissa ikävää syventävät ja siihen sekoittuvat syyllisyys ja ahdistus. Silti: rohkeutta, kuten Klaus Harju korostaa.

Jakonen, M., Peltokoski, J. & Virtanen, A. (toim.) 2006. Uuden työn sanakirja. Tutkijaliitto, Helsinki 2006. 489 s.

SIVULLE 67