Odotin joutsenia tai hanhia, mutta tuli merimetsoja, kaksikin auraa, jotka liittyivät yhteen Kanervatien yllä. Kello oli varttia vaille seitsemän. Hörppäsin toiset kahvit, söin pari voileipää ja lähdin töihin.

Alanammassa kaupunkiin töihin ajava ällistelee aurassa lentäviä jättiläiskorppeja. Sodankylän jälkeen parvi seuraa voimala-altaita pullistelevaa Kitisen uomaa, Peurasuvannossa joki on sulana kilometrikaupalla. "Eikö jo levätä", vikisevät jonon hänniltä Pilli ja Pulla, ensikertalaiset, toisella ei ole edes valkeaa laikkua reisitaskun kohdalla. "Se on menoa nyt, kun on kerran lähdetty", kärki huutaa. Lokan altaalla pilkkijät ja merikotkat näkyvät jäällä tummina pisteinä eikä niitä erota toisistaan.

Vuotsossa Hannu Magga hakee postin laatikosta ja tutkii sitä keittiön pöydän ääressä. Kohta soi puhelin työhuoneeni pöydällä: "Hannu Magga täälä, terve. Sain juuri kirjheesi, merkkaan tokkien paikat maaliskuussa ja laitan kartan tulemhan. Ja korjaa palakisen raja Joosepissa, se on vanahassa kunnan rajassa, ei uuvvessa.

Tämä lumen syvvyys on tärkiä asia, siitä on tingattu mettähallituksen herrojen kanssa lukemattomat kerrat. Sitä ne eivät käsitä, että hoikkalumisilla aluvheilla porot saattavat pärjätä hakkuista huolimatta, mutta siellä tulee vaikeuksia, missä lunta on paljon. Kysymys on kummastaki, jäkälästä ja luposta."

Matka jatkuu ja otetaan lisää korkeutta. Aurinko paistaa jo selän takaa, vetäjää vaihdetaan jatkuvasti. Kylät pienenevät: Inarin kirkonkylä, Kaamanen, Syysjärvi. "Meri tuoksuu jo", huutaa keulametso Petsikon päällä, "ja nyt suunta Kaldoaivin yli Varankiin". "Nälkä, hirveä nälkä", kiljuvat Pilli ja Pulla.

Utsjoen kirkonkylä jää luoteeseen. Kirkkomaalla hautakivien lohet välähtelevät ilta-auringossa niin kuin hyppisivät hangen pinnalla. Kesällä käyn Vuolabin Ilmarin haudalla. Siitä on nyt kolme vuotta, ja Aslak-Antin, puolitoista.

"Vajaa tunti niin ollaan merellä. Pinnistäkää, Pilli ja Pulla"

SIVULLE 65