Olimme harjoitelleet tilannetta jo aikaisemmin, joten itse kuvaus tapahtui sutjakasti kolmenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta. Miten niin harjoitelleet? No eihän jäniskään pidä siitä, että sitä sojotetaan taskulampulla suoraan silmiin. Aluksi se hypähti vähän sivummalle, mutta tottui nopeasti sekä valoon että kameran sulkimen ääneen, jota se tuskin erotti pakkasen räsähtelystä puissa ja talojen seinissä.

Seuraavan aamun uutiset kertoivat uudesta valtakunnallisesta sähkönkulutusennätyksestä, edellinen oli kolmen vuoden takaa. Miksi ennätys syntyi niin helposti, takanahan oli vain vajaan viikon mittainen tiukempi pakkasjakso? Tietysti siksi, että kolmessa vuodessa on tullut jotain lisää. Pienten pensaisiin ripustettavien jouluvalojen sähkönkulutus on ainakin esitteen mukaan minimaalinen, mutta yhtä huomaamattomasti arkipäiväistyy myös sellainen kulutus, jolla on jo merkitystä. Sähkösaunat lämpiävät harva se ilta, autot tarvitsevat lämmitystolppansa ja sisätilanlämmittimensä ja kakkosasunnoksi muutetulla kesämökillä on talvellakin peruslämpö päällä.

"En usko (ympäristönsuojelussa) yksittäisten ihmisten ruohonjuuritason toimiin", kirjoittaa Eero Paloheimo Elonkehän (1/2006) pääkirjoituksessa, vaan panee toivonsa tiukkoihin ylikansallisiin rajoituksiin ja sopimuksiin. Jälkimmäisten välttämättömyydestä on helppo olla samaa mieltä, vaikka tähänastiset saavutukset ovat jääneet lähinnä kosmetiikaksi. Nykyiset demokratiat eivät yksinkertaisesti pysty tuottamaan sellaisia päätöksiä - siitä huolimatta että yleisellä tasolla useimmat kansalaiset ovat samaa mieltä niiden tarpeellisuudesta - jotka ovat saman enemmistön omien lyhyen tähtäyksen kulutustottumusten ja -odotusten vastaisia. Tämä pätee sekä kansallisesti että ylikansallisesti. Demokratia on vielä vaippaiässä.

SIVULLE 61