Pulut ovat jokapäiväisiä ruokavieraita, varpuset sen sijaan puuttuvat siitä huolimatta, että tarjolla on auringonkukan siementä, kauraa ja murskattua pähkinää aikaisempien talvien tapaan. En silti lähde veikkaamaan, että ne ovat hävinneet koko Rovaniemeltä, vaikka Ertsun 1060 neliön perusteella tehdyt yleistykset ovat muuten osoittautuneet paikkansa pitäviksi (maaliskuu 2005). Asia selviäisi, jos käväisisi valoisan aikana keskustassa.

Työ rohmuaa sille kuulumattoman ajan. Kun kuljen Viirinkankaan pikku katuja tai komean Mortin männikön halki, huomaan arvioivani männyn oksien kulmakertoimia sen sijaan, että ihastelisin kuuraisia puita ja ennen tammikuuta viimeistä kertaa näkyvää aurinkoa. Sillä, mihin suuntaan oksat sattuvat sojottamaan, ei ole mitään tekemistä työni kanssa eikä siinä ole muutenkaan mitään järkeä. Regressiomalleja kulmakertoimineen käytän aivan muunlaisten aineistojen alkukäsittelyyn.

Olenko sisäistänyt valtion uuden palkkausjärjestelmän (upj) niin esimerkillisellä tavalla, että mieltä pyörittävät vain tutkimusongelmien ratkaisut tai niiden pähkähullut sijaistoiminnot työajan ulkopuolella? Upj näyttää saavan varttuneetkin tieteenharjoittajat laskemaan julkaisujaan niin kuin tehtiin penikkana vuosikymmeniä sitten. Kappaleina, sivuina, kiloina. Ei, kohdallani arpaa lyödään paljon suuremmista asioista kuin yksittäisen tutkijan palkkaluokasta sinne tai tänne: satoja ihmisiä koskevissa Inarin poro- ja metsäasioissa pitäisi saada valmista aikaan.

SIVULLE 60