Minullapa on uusi hieno jänis. Se on arvatenkin sama, joka heinäkuussa hyppeli pienenä karvapallona naapurin nurmikolla, mutta kun talo sai uudet ihmiset ja kaksi koiraa, se muutti rauhan tyyssijaan tänne neljääntoista. Päivästä en tiedä, kun olen ollut paljon maastotöissä. Ennen elokuista ensitapaamistamme huomasin kasvimaalla tapahtuvan kummia. Tillirivit kukkivat komeasti, mutta varret olivat aivan lehdettömät, ja sipulit oli tallattu maata vasten paria lukuun ottamatta.

Istuessani portailla iltauutisten jälkeen silmä osui tillinkukintoon, jota vihainen puhuri ravisteli, vaikka oli aivan tyyntä. Penkissä näkyi jotain tummaa, joka kohosi ylöspäin ja muuttui ensiksi kahdeksi korvaksi ja lopulta takajaloilleen nousevaksi jänikseksi harvojen jäljellä olevien tillinlehtien hävitessä koko ajan puputtavaan suuhun.

Syö se muutakin: piharatamoa, naurista, salaattia, hiirenvirnaa, vesiheinää, pihatatarta, mansikkaa, juolavehnää, pihasauniota. Se noudattaa vanhaa ravitsemusohjetta, jonka mukaan pitää syödä paljon ja kaikenlaista, jolloin mukana menee jotain terveellistäkin. Siitä kuullaan vielä.

SIVULLE 56