Työpöydän paperimerestä kohoava keskeneräisten käsikirjoitusten pino työllistää vielä iltaisin ja viikonloppuinakin. Kuvauspuuhat ovat aivan retuperällä, huhtikuun päiväkirjakuvasta ei harmainta aavistusta. "Älä tahdo, että kaikki tapahtuu kuten haluat, vaan tahdo kaiken tapahtuvan niin kuin tapahtuu", neuvoo Epiktetos.

Lauantaiaamuna heräsin hirveään harakoiden räkätykseen ja variksetkin parkuivat kurkku suorana. Kissaa kummempi sen on oltava. Hetkessä olin pihalla, puolipukeissa, saappaisiin ehdin sentään hypätä. Nappasin kolme kuvaa käsivaralta, lyhyin valotusaika 1/60, ennen kuin viirupöllö ponnahti siivilleen ja liihotteli Väinämöisentien yli rähisevä laahus perässään. Edellisestä havainnostani on jo kymmenen vuotta, taisi olla auton ikkunasta Tepaston ja Puljun välillä Kittilässä.

"Käyttäydy kuin pidoissa. Älä kurkottele, vaan ota osasi, kun jokin tarjottavista osuu kohdallesi", Epiktetos opastaa. Napatessani kuvan tein juuri niin, mistä hyvästä Epiktetos saattelee minut jumalten pöytään.

Vielä parempi olisi ollut kieltäytyä. Minun olisi pitänyt sanoa, että terve vaan Strix uralensis, mutta kuvaan vain sitä, mikä on jokapäiväistä ja arkista. Se olisi tehnyt vaikutuksen tiukkaan oppimestariin, joka lupaili jo paikkaa jumalten hallituskumppanina. Siihen mielenmalttini ei riittänyt.

Epiktetos (50-138 jKr) oli roomalainen stoalaisuutta edustanut filosofi, suomeksi esim. P. Saarikoski (1971, Otava) ja M. Ahonen (teoksessa Stoalaisuus…, toim. T. Kaarakainen & J. Kaukua, 2004, Gaudeamus).

SIVULLE 52