Hoi mies herää, kevät tekee terää, ulos sukset survaise.

Mellavaarassa vastaan potkii ja pukkaa luistelu-uran täydeltä miehiä naamat punaisina. Jotain ne yrittävät pakoon, jotain ne ajavat takaa, sähköpanta kaulassa. Käytän hiihtelijän vapautta ja pysähtelen välillä piipulliselle ladun varteen. Ladun nousut maitohappoineen ovat tuttuja itsellenikin vuosien takaa, joten mitä minä näille nykyisille ahdistushiihtäjille virnuilen. Miehiä keski-iässä, ei sen kummempaa, pungertamassa läpi vuosikymmenten harmaan kiven: tehoa hiihtoon, tehoa työhön ja perhe-elämään, tehoa kansanterveystyöhön.

Tänään lähdemme väljemmille laduille Kemijoen yli Kursinkijärvelle. Vastaantulijat ovat vanhempia naisihmisiä, latua annetaan puolin ja toisin ja tervehditään. Mutta missä ovat miehet? Kotona sohvalla vai ovatko ehtineet jo Tavivaaraan*? Hanget hohtavat, talitintti, traditionaalinen, laulaa titityytään pihassa, kun palaamme.

*Tavivaarassa sijaitsee Rovaniemen nykyisin käytössä oleva hautausmaa.

SIVULLE 51