Pari kauhallista kauraa vatiin ja vettä sekaan niin jyvät ehtivät turvota yön aikana. Ruokinnassa on kuitenkin riskinsä, tai miten sen nyt ottaa. Kumma nimittäin olisi, jos täysi vadillinen hyvin syöneitä varpusia tai puluja jäisi huomaamatta muuttomatkallaan Erätien yli lentävältä varpushaukalta.

Varpuselle kävi huonosti vuosi sitten. Mitä ihmettä se tuolla tavalla kirkuu, ehdin ajatella astuessani aamulla ulos ovesta, ennen kuin tajusin, että se pyristeli haukan kynsissä kasvimaan päädyssä. Varpunen huusi kuin syötävä, ja huuto lakkasi vasta, kun se oli tullut syödyksi. Töistä palattuani tarkastin parven. Se yksi puuttui, huonolentoinen, joka räpisteli aina pari metriä muiden perässä.

Kesken päiväruuan ja Elonkehän lueskelun havahdun pihalta kuuluvaan siiven paukkeeseen ja outoon kitinään. Pulu ja vikisevä haukka sen harteilla menevät kieppuen pitkin pihaa. Kun pulu tunkee itsensä puristuksiin ruokavadin ja portaan väliin, haukka alkaa aterian. Puluparka nytkähtää jokaisesta nokan iskusta, mutta menee pian shokkiin, pitäen silti pään pystyssä ja silmät auki. Ja haukka, toinen raukka, on niin nälissään, ettei välitä, vaikka kuvaan sitä kahden kolmen metrin päästä ilman minkäänlaista näkösuojaa, kameran suljin äänekkäästi rusahdellen.

Tuolla tavalla käyttäytyen käy huonosti maailmalla. Pitää syödä hyvin ja ihmisten suhteen ei saa olla liian sinisilmäinen.

SIVULLE 45