Taas on talvi törrötetty.

Törrötin lyhyen ravintoketjun päässä keski-boreaalisen havumetsävyöhykkeen virikeköyhissä elinympäristöissä.

Nyt on toisin. Laitan kahvin tippumaan ja avaan ikkunan. Geenit vinkuvat innoissaan ja raapivat ovea. Mennään, mennään. Ne nuuskivat aamuilmaa märillä kuonoillaan ja vilistävät pitkin hankea. Parvi urpiaisia pyrähtää pihaan. Yhden otsassa loistaa punainen kokardi.

Jää rouskuu, riite helähtelee, illalla siinä on jo jääjärvi. Mitä pirua, urpiaisilla on nyt aivan toinen ääni kellossa. Ne lirisevät niin kuin vuodet Jarrun ja Viagran välistä.

SIVULLE 40