Aaton aattona -31. Tintit olivat liikkeellä pihalampun valossa jo aamukahdeksalta, siis pari tuntia ennen vuoden lyhyimmän päivän valkenemista. Nokkelimmat pyrähtivät välillä lämmittelemään lampun kuvulle.

Siitä tuli kustannuksiltaan arvokkain kuvani. Rovaniemeläisen Ounas-Foton laitteet olivat epäkunnossa, joten tintti teki päivämutkan Ouluun, 450 kilometriä. Itseltäni oikea jalka ja pakara alkoivat taas puutua 30 kilometriä ennen perille tuloa, kumpaankin suuntaan mennessä, ja entuudestaan tiedän, että ilmiö on jollain kumman tavalla riippumaton matkan pituudesta. Kaasujalan puutumisesta muistan monen muunkin sanoneen, jopa valittaneen siitä Konelassa korjaamopäällikkö Simoselle. Tähän Simonen: se ei ole Ladassa vika vaan ominaisuus.

Joulupukki toi Jukka Parkkisen Yrjö Kokon elämäkerran. Lapin kirjoissaan Kokko oli puhdasverinen romantikko, mutta kirjeissään suorasukainen ja sarkastinen puolustaessaan oman elämänsä valintoja. Saattaa olla, että lähipiirin vikoina pitämät omapäisyys ja raha-asioita koskenut suurpiirteisyys olivatkin ominaisuuksia, joita ilman meillä ei olisi Laulujoutsenta ja montaa muuta kuolematonta kirjaa. Mutta kyllä Kokko niistä kovan hinnan maksoi. Elämäkerta on kunniaksi sekä Kokolle että kirjoittajalleen.

SIVULLE 36