Kun ovi loksahtaa äänekkäästi auki vetäessäni kahvasta, huomaan vilkaisevani vaistomaisesti ympärilleni; kukaan ei ole näkemässä, ei tietysti, kello on neljä aamulla. Etuistuimet olen työntänyt mahdollisimman eteen, joten istun takapenkillä tummennettujen ikkunan lasien takana väljästi ja arvokkaasti kuin ministeri tai pääjohtaja virka-autossaan. Välillä tähystän kameran etsimestä kasvimaalle, sitten taas luen ja kommentoin lyijykynä kädessä Sonjan, Norwichissa opiskelevan saksalaistytön, täällä tekemää Ms. thesistä. Se käsittelee lupon runsauden muutoksia Pomokairassa ja Taivalvaaralla viimeisten 25 vuoden aikana. !970-luvulla luppo kärsi rikkidioksidista, myöhempi väheneminen liittynee runsaaseen tykkyyn (puihin kertyvä lumi ja jää), joka puusta pudotessaan repii luppoa mukaansa. Taustalla on NAO-ilmiön voimistuminen runsaine talvisateineen ja voimakkaine tuulineen.

Kuuntelen autoradiosta kuuden uutiset. Surmatut Saddamin pojat on pantu näytteille, kasvoista on saatu vielä aivan näköiset. Meidän mittapuun mukaan omavaltaisia ja huonosti kasvatettuja lurjuksia, mutta miksi heitä ei napattu elävinä ja toimitettu oikeuteen? Mihin oikeuteen: keitä siellä istuisi, kuka syyttäisi ketä ja mistä?

Ahtisaari, Lipponen ja Jaakonsaari ovat vuoron perään nousseet vaatimaan, että USA:ta ei pidä arvostella saati paheksua. Suomalaisilta sosiaalidemokraateilta poistetaan käytöstä nämä verbit. Moraaliset kannanotot saavat koskea vain tupakanpolttoa ja pedofiliaa. Muuten ihmisiä ei pidä syyllistää, sillä elämä on nykyisin muutenkin niin vaativaa ja raskasta.

Mansikoita on viimevuotista vähemmän ja räkättirastasta ne eivät tunnu lainkaan kiinnostavan. Ehkä se on syönyt mahansa täyteen sellaisesta paikasta, johon Uhtuanmersun takapenkiltä ei näy.

SIVULLE 31