Jos itse olet tehnyt surutta kuvausaukkoja piharakennuksen seiniin, linnut ovat hyökänneet savupiipun kimppuun. Sen rappaus häviää nokare nokareelta harakoiden ja varpusten suihin. Näin käyttäytyvät yleisesti käpylinnut, joilla laastinmurusten sanotaan ajavan talvella luonnosta vaikeasti saatavien jauhinkivien virkaa. Harakka ja varpunen eivät tarvitse jauhinkiviä ravintonsa hienontamiseen, joten selityksen täytyy jokin toinen. Ehkä laastin syönti on oire kalkin (kalsiumin) tai jonkin muun mineraalin puutteesta. Tämä oli ainakin selitys, kun lapset ja odottavat äidit ennen aikaan imeskelivät piisin kyljestä irtinäpräämiään kalkkilaastin palasia.

Vielä kummempia ovat Heikki Posion ja Anna-Liisa Sippolan havainnot, molemmat maalaiskunnan puolelta. Kun pihalle kovassa pakkasessa laskettu koira oli tehnyt pienemmän tarpeensa, paikalle pyrähti, toisessa tapauksessa urpiaisparvi, toisessa varpusia, jotka halukkaasti söivät keltaista nuoskalunta. Jotain niiden tarvitsemaa virtsassa varmasti oli. Ainakin minulle syntyi mielikuva, että linnut eivät olleet asialla ensi kertaa: ne olivat starttivalmiudessa, koska osasivat odottaa koiran ulostuloa. Poroissa on ihmisvirtsalle persoja "kusikkaita", joita ennen maleksi paimentopaikkojen liepeillä. Ne olivat heti paikalla, kun alkoi avata housun sepalusta kämpän nurkalla.

Onko laastin ja virtsan syönnille jokin yhteinen selitys? Jos on, se voisi liittyä poikkeukselliseen pitkään keskitalven pakkasjaksoon, joka saattoi vaikuttaa lintujen ravinnetasapainoon, ja selittäisi niiden outoa, joskin ilmeisen järkeen käypää käyttäytymistä.

Onko muilla vastaavia havaintoja? Niistä olisi hauska kuulla vaikka näiden sivujen päiväkirjassa, jonka saat avatuksi aloitussivun vasemmasta laidasta kohdasta "Päiväkirja".

SIVULLE 26