Sunnuntain pyhitän tilhille ja taviokuurnille ennen kuin ne lähtevät, sillä pihlajanmarjat alkavat olla vähissä. Lumi kitisee saappaan alla. Sulkukorkeapaineen keskus pysyy kuin jengoille kierrettynä itäisen Fennoskandian yllä. Joulun alla alkaneet pakkaset jatkuvat kolmatta viikkoa ja lisää on luvassa.

Jos katsoo sään jo iltaseitsemältä, tulee katsoneeksi myös Kauppalehden talousuutiset. Olen keskittynyt teonsanoihin. Läntinen talouskasvu yskähtelee, kituu, takkuaa, tökkii, heikkenee, kangertelee, väsähtää, hiipuu, hyytyy ja junnaa paikoillaan. Ihmiset ovat sinisessä sipissä, ainakin Englannissa ja USA:ssa, jossa viime vuoteen verrattuna joka kahdeskymmenes joululahja jäi ostamatta.

Herrojen Bushin, Blairin ja Sebaotin hyökkäys Irakiin ei vahvistaisi taloutta, päin vastoin. Se olisi kuitenkin positiivinen signaali siitä, että ihmisiä ei jätetä yksin hädän hetkellä: teidän puolesta ollaan valmiita kuolemaan, ja teidän vuoksi vielä monin verroin enemmän tapetaan.

Tultuani ulkoa kädet ovat sen verran kohmeessa, että hella syttyy vasta toisella raapaisulla, mutta alkaa sitten heti rytmikkäästi tohottaa Kainuun sähkön pikku apulaisena. Polttelen piipullisen liesituulettimen alla ja yritän päättää nukkuisinko päiväunet vai en. Niin teen. Heittäydyn sängylle, lämpö laskeutuu päälle kuin peitto.

SIVULLE 25