Se on vaihtosuhde, jossa minä annan sian ihran ja saan tilalle jotain muuta. Jouluksi naputtelin ihrapalat nauloilla kiinni kaivon harjalautaan.

Se muu on jotain, josta en tiedä mihin sitä tarvitsen ja mihin se auttaa. Enkä voikaan tietää, sillä se on korjaavaa ja ennalta ehkäisevää. Kun katselen pihalle, en ajattele harakan ajatuksia, vaan omiani, jotka lennähtelevät ja hyppivät talvisen päivän hämärässä. Tuon minä tunnen, tuon kuuranaaman, se on minun. Se pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan, kun koneellinen englantilaisia jouluturisteja jyrisee Erätien yli lentokentän suuntaan. Se ei tiedä mitään lasten iloisesta odotuksesta, eikä mieti, mihin päättyi viattomuuden aika. Kohta se iskee taas nokkansa jäiseen ihraan, repii siitä palasen, ja varistaa harteiltaan valkoisen miehen ja iso-osaisuuden taakan.

SIVULLE 24