Talven tullessa sisätilat alkavat kiinnostaa muitakin kuin talitinttiä

Se tuli sisään 20.10. vastaisena yönä raolleen jääneestä keittiön ikkunasta. Istuin aamulla vessan pöntöllä, kun sen pää vilahti hetkeksi näkyviin oven ja lattian välisestä ilmaraosta. Töihin lähtiessäni jätin kuistin oven auki, ja illaksi avasin myös ulko-oven. Se käytti tilaisuutta hyväkseen, ei kuitenkaan häipyäkseen omille teilleen, vaan hakeakseen kavereitaankin piharakennuksesta.

Aiotteko tosiaan jyrsiä kuivaa heinänkortta koko pitkän talven, kun herran pöydältä varisee aamuin illoin rieskan ja ruisleivän muruja, välillä lattialle läpsähtää juuston siivu. Ja sitä paitsi jos jatkatte jänisheinän silppuamista tuolla tavalla, herra tulee ja miinoittaa koko varaston hiirenloukuilla. Yhtenä kauniina aamuna olette liskussa marssivarret oikosina joka iikka. Jos siltä säästytte, kärpältä ja lumikolta ette saa siunaaman rauhaa, niiden jälkiä on jo näkynyt lumella. Sisällä on turvallista, lähdetään.

Joinakin viikonloppuina pihalle kuvaussyistä julistamani ulkonaliikkumiskielto ei ole aiheuttanut napinaa. Mutta siihen Eräällä Henkilöllä Petsikon takaa voi olla jo sanomista, jos liikkumiskielto astuu voimaan myös sisällä metsämyyrien vuoksi. Parasta kun en mainitse myyristä mitään, mietin kuitenkin vastaukset valmiiksi.

Pimeässä tikittää ja raksuttaa kolme kelloa, herätyskello sängyn vieressä, liedessä on kello, samoin keittiön seinällä. Tuo oli pakkasen risahdus seinälaudoissa. Jos päästää mielikuvituksensa vähänkin valloilleen, voisi luulla, että keittiöstä kuuluu pikkuotusten jalkojen rapinaa. Kaikkeen on kuitenkin luonnollinen selitys.

SIVULLE 23