Aamulla yhdeksän jälkeen hän meni sisään, taskussaan yksi tai kaksi filmirullaa kuvattuina, termospullo ja Kilta-toppa koskematta. Jos ajatukset päässä olisivat olleet niin kuin piippuvehkeet massissaan, niin olisi voinut nähdä, ettei mikään niistä ollut liikahtanut neljän tunnin aikana. Hän asteli pihan poikki virkeänä, voimakkaana ja täyttä onnea tuntien.

Hän ei osannut sanoa, mitä oli koko tuon ajan ajatellut: hänen päässään ei kulkenut ajatuksia, muistoja eikä unelmia, vaan palasia niistä kaikista. Jos hän havahtui kysymään, mitä hän juuri nyt ajatteli, hän tapasi itsensä talonpoikana työskentelemässä puutarhassa vaimonsa kanssa, selvittämässä verkkoja seinustalla tai harakkana, joka lentää juuri häntä pakoon.

Ja koko ajan hän kuuntelee, tähystää ja odottaa varista, varpusta, harakkaa tai leppälintua.

(Oleninin paluu varhaissyksyn metsästysretkeltä Leo Tolstoin Kasakoissa vahvasti muokattuna, vaihtamalla mm. Oleninin havittelemat riistalinnut Erätien pihalintuihin)

SIVULLE 20