Timo Helle: Picalogin päiväkirja, sivu 17

Kuva: Timo Helle

Kerro millainen on kesäaamun idylli Ertsulla?
- Peippo laulaa, pihlaja kukkii, kaksi viikkoa etuajassa. Harakkapariskunta puuhailee auton konepellillä.
- Ja ne tulevat siihen, kun napsautat sormiasi, vai?
- Ei, autolla täytyy ensiksi ajaa.
- Nyt en ymmärrä, mitäs muuta autolla tehdään.
- Ajoin illalla Tuntsalta kotiin hyttys-, mäkärä- ja paarmapilvien läpi. Kuolleet ovat yöllisen sadekuuron liottamana muusina maskissa, lamppujen umpioissa ja tuulilasinpyyhkijöissä.
- Siis hyvää valkuaista harakoille.
- Kyllä, harakan mittapuun mukaan lihaa on kuin Alakylän hautuumaalla niin kuin ennen sanottiin sakeasta porokeitosta.
- Mutta mikä rupi tuolla toisella on silmässä?
- Jokin silmätulehdus, toinen silmä on vielä pahempi. Ilmeisesti silmiä kutittaa tai kirvelee, koska se hankaa kulmiaan puun oksaan tai kaivon kanteen niin että höyhenet ja sukaset ovat irronneet.
- Onpa kurjaa.
- Niin varmasti, mutta näkö on sentään tallella.
- Sittenhän se pystyy ruokkimaan poikasiaan.
- Periaatteessa kyllä, mutta niitä ei ole. Ilmeisesti varis rosvosi ne kesäkuun alussa.
- Lihaa kuin Alakylän hautuumaalla, kummitusmainen rupisilmäinen harakkaemo, jonka poikaset on tapettu. Ja tätä sinä sanot idylliksi.
- Anteeksi, tarkoitus ei ollut sitä rikkoa. Vastasin, kun kysyit.

SIVULLE 18

Aloitussivulle