Perjantai-ilta oli kirkas kuin tuliaispullo, josta kaatelin kahteen lasiin keittiön pöydän ääressä. Ilmari oli palaamassa venemessuilta Helsingistä, viivähtää tässä pari päivää ja jatkaa sitten Utsjoelle, missä erotukset ovat vielä kesken lukemissotkujen vuoksi.

"Muista, kun laitat poron sydämiä kuivumaan, että suolaa ei enempää kuin kolme prosenttia", Ilmari sanoi. "Ennen pantiin ainakin tuplasti, mutta silloin lihojen piti säilyä aitassa elokuuhun asti. Nyt kuivalihatkin pidetään pakastimessa."

"Tässä paikassa on erityisen hyvät henget", Ilmari sanoo kesken utsjokisten poromerkkien esittelyä. Siinä oli päästy Kadja-Nillaan, pororikkaaseen, joka rakensi Erttegvarriin kivisen erotusaidan. "Paikan henkien tuntemisen opin vanhoilta ihmisiltä, enkä ole siinä koskaan erehtynyt."

Kuvittelin jo, miten iltarusko punaa porojen sydämet, ja kun aurinko on laskenut pienteollisuusalueen taakse, niiden sepeluurteen rasva hohtaa hämärässä himmeänä kuin kirkkohopea.

"Mutta älä Timo liikaa ylpisty", Ilmari sanoo, "hyvät henget eivät johdu asukkaasta, paitsi aivan huono ihminen voi ne pilata."

SIVULLE 15