Ennustaminen on vaikeaa, paitsi Erätiellä, missä 1060 m2 tontilla tekemäni havainnot ovat olleet poikkeuksetta yleistettävissä ainakin Etelä-Lappia koskeviksi (ks. helmikuu 2005, s. 49).

Nyt tulee kaksi ennustetta lisää.

Ei yhtään lehtokurppaa, vaikka olen kököttänyt portailla piippua poltellen harva se ilta, usein aamuyölläkin. Aikaisempina vuosina niitä kuuli tai näki varmasti, joskus kolmekin kerrallaan. Siis: ainakin pohjoisen kurppakanta on romahtanut, lieneekö syynä ankara talvi Ranskassa, kurpan talvehtimisalueella.

Uusi laji Erätielle, mustaluppo, Bryoria fuscescens, kaksi noin kymmenensentin mittaista terhakkaa ja muutenkin hyvinvoivalta vaikuttavaa tupsua männyn alaoksilla piharakennuksen  päädyssä. Vuonna 1988 tehdyn selvityksen mukaan luppo oli hävinnyt Rovaniemen keskustasta ja sen lähiympäristöstä, syynä rikkidioksidi (Haverinen, A. 1990. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 347).

Kun 2003 ja 2004 kuvasin uutterasti piharakennuksen vintin päätyikkunasta järrejä ja hömötiaisia samoilla oksilla, ainuttakaan lupon haiventa ei pistänyt silmään, mutta täytyihän niiden olla jo alullaan. Joten ennustan, että ilmanlaadun parannuttua lupot palaavat, tosin vuosien viiveellä, entisiin jäkäläautioihin ja runsastuvat myös pohjoisen metsissä, mistä siitäkin on jo viitteitä.   

Picalogi vetää henkeä toistaiseksi, ”Picalogin vuosikirjaa” on kuitenkin saatavana (info@puntsi.fi). ”Se on kirja, jonka kehtaa ostaa joululahjaksi sukulaisilleen” (Pentti Linkola 2009), mihin lisään, että se on juuri sellainen, riippumatta minkä vuoden joulusta on kysymys.

Luppoisaa/leppoisaa kesää.