Kun nukkuu ikkuna auki, korvat livahtavat aamuyöllä omille teilleen. Amislaisten auto jumputtaa Kemintien Essolta keskustaan, jossain koira haukahtaa pari kertaa, mutta nukkuu takaisin. Se olikin vain tuttu jänis, joka kulkee kasvimaiden tarkastuskäynneillä pihasta pihaan.

Katto tömähtää, pari korjauspomppua heti perään. Sitten on aivan hiljaista, kun se kuuntelee, kuuluuko sisältä ääniä. Harakanvarpaiden ravin rapinaa, laukkaan nosto, ja peltikatto rämähtää, kun se ponnahtaa siivilleen.

Se on odottamassa, kun nousen kahvinkeittoon, ei minua, vaan puuroa. Jo olen aikoihin elänyt: harakalle huttua keitän. Tähystyspaikan siltä kyllä kohta anastan ja ajan sillä töihin.

SIVULLE 8