"Paraskin Yrttiaho", manailin - se on nimittäin Ertsun nimi kiinteistörekisterissä - kaivaessani puolen aarin kasvimaaraiviolta kuution kiviä, suurimmat rautakangella vääntäen. Suotta manailin, sillä kasvu on ollut hurjaa, harso kohoaa silmissä ylöspäin.

Harakkauutiset ovat huonoja. Kahden lähimmän pariskunnan pesinnät epäonnistuivat. Ennen kiitokset, moitteet tai olankohautukset olisivat kohdistuneet pojanviikareihin, mutta niiden ammattikunnan poistuttua alalta epäilyt kohdistuvat variksiin.

Surku harakoita, surku kuvaussuunnitelmiani, joissa pakasta vedetyn hyväuskoiselle harakkanuorisolle oli varattu hienoja poseerauksia. Elegantteja ovat nämä entisetkin, kuten kuvan haudontaurakan hoikistama naaras, mutta parantumattomasti vainoharhaisia. Mitä enemmän niitä hyysään, sitä varmempia ne ovat, että puuhissani on koira haudattuna, on ollut jo toista vuotta. Tavallaan ne ovat oikeassa, mutta eihän valokuvaus tee kipeää, pahemmasta puhumattakaan.

SIVULLE 6