|
Ostin talon elokuussa 1999 osoitteen perusteella: Erätie
14 kuulosti komealta. Missäpä muualla voisi asua sellainen ihminen,
jonka vapaa-ajasta suuri osa on kulunut keväiseen hauenpyyntiin Kemijoella,
tammukkaretkiin, muuttohaukkojen rengastukseen, hirvijahtiin, pyyn pillittämiseen,
työasioista puhumattakaan.
Etelään muuttaneiden lasteni kielenkäytössä Erätie muuttui
kuitenkin nopeasti Ertsuksi, yhtä itsestään selvästi kuin Rantavitikka
on Rantsu. Ertsua tulee itsekin käyttäneeksi. Nimen muuttuminen voi
tuntua pikku jutulta, mutta se kuvastaa, miten modernisaatio tekee työtään.
Eräelämään kuuluvat tammukat ja pyyt jäävät ajatuksissa taka-alalle,
tilalle tulee jotain muuta, omalla kohdallani harakoiden kuvaamista
1060 neliön tontilla ruohonleikkuukoneitten säksättäessä naapuristossa.
Haikeaa se on, mutta niin vain maailma menee.
Talo on rakennettu 1958 ja ainakin kerran peruskorjattu. Ennen minua
siinä on ehtinyt asua puolen kymmentä perhettä. Miksi rakentaa uutta,
kun vanhakin sopii minulle mainiosti. Olen siellä kotonani.
|
