Viimeisin päivitys 23.6.2010
Erätie 14
Vieraskirja

På svenska

2001

01 tammikuu | 02 maaliskuu
03 huhtikuu | 04 toukokuu
05 kesäkuu | 06 heinäkuu
07 elokuu | 08 syyskuu
09 lokakuu | 10 marraskuu

2002

11 tammikuu | 12 helmikuu
13 maaliskuu | 14 huhtikuu
15 toukokuu | 16 kesäkuu
17 heinäkuu | 18 elokuu
19 syyskuu | 20 lokakuu
21 marraskuu | 22 joulukuu

2003

23 tammikuu | 24 tammikuu
25 helmikuu | 26 maaliskuu
27 huhtikuu | 28 toukokuu
29 kesäkuu | 30 heinäkuu
31 elokuu | 32 syyskuu
33 lokakuu | 34 marraskuu
35 joulukuu

2004

36 tammikuu | 37 helmikuu
38 maaliskuu | 39 huhtikuu
40 toukokuu | 41 kesäkuu
42 heinäkuu | 43 elokuu
44 syyskuu | 45 lokakuu
46 marraskuu | 47 joulukuu

2005

48 tammikuu | 49 helmikuu
50 maaliskuu | 51 huhtikuu
52 toukokuu | 53 kesäkuu
54 heinäkuu | 55 elokuu
56 syyskuu | 57 lokakuu
58 marraskuu | 59 joulukuu

2006

60 tammikuu | 61 helmikuu
62 maaliskuu | 63 huhtikuu
64 toukokuu | 65 kesäkuu
66 heinäkuu | 67 elokuu
68 syyskuu | 69 lokakuu
70 marraskuu | 71 Joulukuu

2007

72 tammikuu | 73 helmikuu
74 maaliskuu | 75 huhtikuu
76 toukokuu | 77 kesäkuu
78 heinäkuu | 79 elokuu
80 syyskuu | 81 lokakuu
82 marraskuu | 83 joulukuu

2008

84 tammikuu | 85 helmikuu
86 maaliskuu | 87 huhtikuu
88 toukokuu | 89 kesäkuu
90 heinäkuu | 91 elokuu
92 syyskuu | 93 lokakuu
94 marraskuu | 95 joulukuu

2009

96 tammikuu | 97 helmikuu
98 maaliskuu | 99 huhtikuu
100 toukokuu | 101 kesäkuu
102 heinäkuu | 103 elokuu
104 syyskuu | 105 lokakuu
106 marraskuu | 107 joulukuu

2010

108 tammikuu | 109 helmikuu
110 maaliskuu | 111 huhtikuu
112 toukokuu | 113 kesäkuu

Asioilla on nimensä, niin tälläkin. Picalogia tulee luonnollisesti harakan tieteellisestä nimestä Pica pica, picalogi on harakkasuuntautunut henkilö. Sellainen valitsee kuvauskohteeksikin harakan.

Olen kiinnostunut luonnossa ja elämässä ylipäänsä jokapäiväisestä ja arkisesta, siitä mikä on aina läsnä. Harakoita kuvaan omalla pihallani Viirinkankaan Erätiellä Rovaniemen laidalla. Valtaosa kuvista on otettu keittiön, makuuhuoneen tai kuistin ikkunasta, välillä lähden kuvausretkelle vintille, jonne pääsee vain kattoluukun kautta, tai kuvausaukoilla rei'itettyyn piharakennukseen. Kun maailmankuva on kehittynyt riittävän harakkakeskeiseksi, luontoelämysten metsästys ympäri maapalloa, muusta turismista puhumattakaan, menettää kiinnostavuutensa. Samoin käy monille muille yleisesti tavoitelluille, muutteisiin (in sensu Haanpää) perustuville ilmiöille.

Koska olen amatööri ja vasta-alkaja minun ei tarvitse miettiä kuvilleni ostajaa. Siksi jätän mielihyvin muiden kuvattaviksi rohkeutta, voimaa, vapautta ja harvinaislaatuisuutta symboloivat karismaattiset lajit, siis suurpedot, kotkat ja suuret haukat, joiden kuvilla näyttää olevan kysyntää. Eikä minulla sitä paitsi olisi aiheeseen mitään lisättävää. Muutenkin pidän kiinnostavampana kuvata lintuja, joilta mielikuviemme luoma karisma puuttuu. Miltä kuulostaisivat harakat (kotkien sijasta) muinaisen Rooman legioonien viireissä, ketä olisi pelottanut tai innostanut Venäjän kaksipäinen harakka, entä Hitlerin Harakanpesä?

Yhdessä asiassa harakka on kuitenkin lyömätön. Harakka on provokatiivinen, se on sitä väritykseltään, ääneltään, koko olemukseltaan. Iskulauseestaan "Filmiä harakoille" huolimatta picalogia on paljon muutakin kuin valokuvaamista. Mustavalkoinen harakka muistuttaa, että oikea ja väärä ovat edelleen olemassa, ja että ihminen on vastuullinen teoistaan myös tässä nykyisessä Jumalattomassa maailmassa. Se ei kuitenkaan picalogia ahdista ja masenna. Päin vastoin, elämä on täynnä vapautta ja iloisia yllätyksiä, peräpohjalaiseen tapaan reipashenkistä. Sanalla sanoen: kadehdittavaa.